"Hullu" koira vai "hullu" omistaja?
"Tällä on hyvä luonne", saatetaan sanoa ohimennen kylään tulleelle tuttavalle. Tuttavan näkökulmasta katsoen hänen edessään seisoo kahdella jalalla aitaverkkoa vasten karhun kokoinen ja -näköinen koira, joka haukkuu matalalla äänellä kovaa ja kuolaroiskeet lentävät. Koira heiluttaa häntäänsä, mutta samalla haukkuu intensiivisesti ja koko olemus huokuu: "Et ole tervetullut meille!" Koira rauhoittuu hetken päästä, mutta aina kun tuttava vaihtaa paikkaa, koira ilmoittaa taas haukullaan. Isäntä tai emäntä kertoo koiran olevan kaukasiankoira, laumanvartijakoira, "joka tekee työtään." Tuttavan mielestä joko koira tai isäntäväki - tai molemmat ovat hivenen hulluja.
Kuvassa: Tiltu, Roadking ja Zirokin Tintti
Kaukasiankoira on laumanvartija
Mitä se "hyvä luonne" tarkoittaa kaukasiankoiran kohdalla?
Kaukasiankoira on laumanvartijakoira, joka on jalostettu suojelemaan karjaa ja omaa aluetta varkailta ja pedoilta. Rotua käytetään edelleenkin alkuperäisissä karjansuojelutyötehtävissä sen lisäksi, että rotua ollaan käytetty ja käytetään myös aluevartijan tehtävissä kautta maailman. Rotumääritelmässä ihanteena on itsevarma ja toimintakykyinen koira, joka pystyy häätämään luvatta tunkeutuneen pedon tai varkaan riittävän vakuuttavasti pois suojelemaltaan alueelta. Koirat toimivat alkuperäisissä tehtävissään useamman koiran laumana ja niillä on apunaan paimen, joka reagoi koirien ilmoitukseen ja toimii tilanteen mukaisesti. Koirat hoitavat tunkeutujan häätämisen olemuksellaan ja paimen on mahdollisuuksien mukaan koirien apuna. Ovcharka sanahan tarkoittaa "paimenen koiraa". Kaukasiankoira on nimenomaan paimenen koira, ei paimenkoira. Sen vuoksi myös aiempi rotunimi muutettiin kaukasianpaimenkoirasta kaukasiankoiraksi. Kaukasiankoira ei ole paimentava koira kuten esimerkiksi bordercollie vaan kaukasiankoira on laumanvartija, jonka tehtäviin kuuluu lauman suojelu. Oma alue on kaukasiankoiralle kaikki kaikessa, vieras alue taas nostaa koiran kynnystä reagoida. Rodussa on erilaisia koiria aivan laidasta laitaan. Ei ole olemassa mitään muottia, jonka perusteella voisi sanoa rodun olevan tietynlainen. Osa koirista on hyvinkin tempperamenttisia vahteja ja toiset taas leppoisampia. Samassa pentueessa on erilaisia koiria, mahdollisesti hyvinkin ääripäästä toiseen. Pentu tai nuori koira on vielä henkiseltä kehitykseltään keskeneräinen ja siinä missä vuoden tai kahden vanha ottaa pihassa vahtimisen usein vielä hyvinkin leikkisästi, voi tilanne muuttua hyvinkin paljon koiran tullessa henkisesti aikuiseksi. Rotu on hitaasti kehittyvä sen lisäksi että rodussa on paljon erilaisia yksilöitä. Siksi ei pidä yhden tai kahden koiran, etenkin alle parivuotiaan koiran käytöksen perusteella tehdä mitään yleistäviä päätelmiä vaan jokainen yksilö on otettava huomioon yksilöllisesti ja tilannekohtaisesti.
Laumanvartijan työnkuva
Rodun ensisijainen tehtävä ei ole ollut koskaan eliminoida mitään vaan toimia rohkeasti ja perääntymättömästi, vakuuttavasti. Kynnys hampaiden käyttöön rodussa on yleensä luontaisesti melko korkea ja koiran tehtävä ei ole ollut koskaan ensisijaisesti eliminoida alueelle tunkeutuvaa petoa hengiltä vaan vakuuttavasti häätää se pois. Ei ole koskaan laumanvartijan etu eikä minkään pedonkaan etu, että se joutuu todelliseen fyysiseen kontaktiin kenenkään kanssa. Se on se viimeinen vaihtoehto ja silloinkin kaukasiankoiran purematekniikka on erilainen kuin mitä voidaan nähdä koulutettujen suojelukoirien MM-kisoissa, joissa koira roikkuu maalimiehessä hyvin intensiivisesti. Samalla tavoin internetissä on videoita koulutetuista kaukasiankoirista, jotka toimivat aluevartijan tehtävissä. Tällaisia videoita katsellessa kannattaa muistaa, että nämä koirat edustavat vain pientä osaa rodusta ja näitä valikoituja yksilöitä on koulutettu usein pidemmän aikaa ja vahvistettu joitain ominaisuuksia hyvin ammattimaisesti ja tietoisesti. Laumanvartijakoira on ollut paimenelle tärkeä apulainen eikä ole ollut varaa syöttää työkoiria pedoille. Rohkeus ja toimintakyky rodussa ovat olleet toki aina arvostettavia ominaisuuksia, mutta rotuun kuuluu myös pieni pehmeys. Kova koira ei muistele kärsimäänsä pahaa ja kokemiaan asioita, mutta mitä pehmeämpi koira on, sen paremmin se muistaa asiat. Kaikki laumanvartijat, myös kaukasiankoirat ovat hieman pehmeitä koiria. Niiden ei kuulu olla edes rotumääritelmänkään mukaan kovia koiria. Pehmeämpi koira muistaa paremmin mistä suunnasta peto tuli ja miltä se näytti ja osaa seuraavalla kerralla olla valppaampi. Kun tällainen koira omaa riittävästi toimintakykyä eli rohkeutta ja vakuuttavuutta, se kykenee suojelemaan laumaansa. Tämä pehmeys on yksilökohtaista ja variaatioita on aina hieman pehmeästä erittäin pehmeään. Eläessä koiran kanssa arjessa, on otettava huomioon yksilöllisesti jokaisen koiran kyky muistaa ikävät asiat. Koulutusmenetelmien suhteen on oltava tarkkana, sillä väkivaltainen koiran kohtelu ja koulutusmenetelmät johtavat koiran ja ihmisen luottamuspulaan ja tällaisessa tilanteessa ei koira enää olekaan "paimenen koira" ja tee työtään täydestä sydämestä isäntäväen hyväksi.
Kaukasiankoira ja omaväki
Kaukasiankoira on omaa väkeään kohtaan ystävällinen ja avoin. Koiran näkökulmasta omaan väkeen eivät kuulu harvakseltaan käyvät mummot, kummit ja siskonkummin kaimat vaan ne henkilöt, jotka asuvat koiran vartioimalla alueella tai käyvät hyvin usein ja säännöllisesti ja ovat tekemisissä koiran kanssa positiivisessa hengessä. Vieraita kohtaan rotu on kuitenkin synnynnäisesti varauksellinen eikä koirat omalla alueellaan varsinkaan nauti vieraiden huomionosoituksista. Toki tässäkin on yksilökohtaisia eroja ja myös koiran ikä, sosiaalistaminen ja kokemukset vaikuttavat paljon.